Suomella on yksi maailman kunnianhimoisimmista hiilineutraaliustavoitteista. Pelissä on paljon, sillä vihreään siirtymään on ladattu myös valtavia taloudellisia odotuksia. Vaikka haaste on suuri, lupaavia esimerkkejä on useita: Espoossa Fortum lopetti hiilen polttamisen kaukolämmöntuotannossa keväällä 2024, ja tuotanto muuttuu hiilineutraaliksi vuosikymmenen vaihteeseen mennessä.
”Espoossa onnistuimme luopumaan hiilen polttamisesta yli vuosi suunniteltua aiemmin. Kiitos siitä kuuluu lämmöntuotannon sähköistämiselle, joka etenee nyt vauhdilla. Teknologia – sähkökattilat, lämpöakut ja lämpöpumput – on nyt tasolla, joka mahdollistaa fossiilisista polttoaineista luopumisen”, Energiaratkaisut-yksikön johtaja Thomas Ekholm kertoo.
”Meillä Suomessa ja Pohjoismaissa on muuhun Eurooppaan verrattuna ylivoimainen etulyöntiasema vihreän siirtymän toteuttamiseen. Täällä on runsaasti puhdasta ja edullista sähköä, kattava sähkönsiirtoverkko, paikallisia kaukolämpöverkkoja hiilineutraalin energian jakeluun ja korkean tason osaamista. Siksi halusimme selvittää, miten päättäjät näkevät tilanteen tällä hetkellä.”
Taloustutkimus haastatteli Fortumin tutkimukseen 150 teollisuuden, kuntasektorin ja kaukolämpöyhtiöiden päättäjää 17.4.–15.5.2024. Haastatteluissa kartoitettiin päättäjien asenteita ja mielipiteitä hiilineutraalisuustavoitteista, energian roolista sekä lämmöntuotannon sähköistymisestä.
Saavuttaako Suomi suuren tavoitteensa?
Kolmannes kyselyn vastaajista uskoo Suomen hiilineutraaliustavoitteen toteutumiseen vuoteen 2035 mennessä – kaksi kolmasosaa puolestaan epäilee, että tavoite ei tule toteutumaan.
Pessimismiä selittänee esimerkiksi epävarma maailmantilanne ja siitä johtuva kriiseihin varautuminen. Lähes puolet vastaajista nimittäin sanoi, että nämä ovat hidastaneet hiilineutraaliustavoitteisiin pääsyä.
Lähes 60 prosentilla vastaajien organisaatioista on oma hiilineutraaliustavoite. Näistä kolmannes on jo lähellä tavoitettaan, mutta neljäsosalla matka on vasta aluillaan. Organisaatioiden oma hiilineutraaliustavoite on asetettu useimmiten jo vuoteen 2030 tai vuoteen 2035.
”Tutkimuksemme mukaan pisimmällä hiilineutraaliustavoitteissa ovat kaukolämpöyhtiöt. Se kertoo konkreettisesti, kuinka suuri potentiaali lämmöntuotannolla on hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä koko maan tasolla. Nyt näitä ratkaisuja pitäisi alkaa skaalata myös teollisuuden käyttöön. Onkin hienoa, että lähes 90 prosenttia tutkimuksen vastaajista on sitä mieltä, että energiantuotannolla ja -käytöllä on tärkeä rooli hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa”, Thomas Ekholm sanoo.
Pulaa pääomasta, päätöksistä – ja asiakaspaineesta!
Päättäjien mielestä isoimpia esteitä hiilineutraaliustavoitteisiin pääsemisessä ovat pääomien ja poliittisten päätösten puute. Jarruna on myös se, että asiakkaat ja tuotteiden loppukäyttäjät eivät vaadi muutosta.
”Jos asiakaspainetta ei vielä ole, on aivan varmaa, että lähivuosina se kasvaa. Varsinkin B2B-teollisuudessa paineet ovat usein jo todellisuutta”, Ekholm sanoo.
”Pääomien puutetta voidaan ratkoa uudenlaisilla kumppanuusmalleilla. Fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja sähköpohjaiseen lämmöntuotantoon siirtyminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Se suojaa hintaheilahteluilta, lisää energiatehokkuutta ja luo joustoa koko energiajärjestelmään. Kyllä vihreä siirtymä on valtava mahdollisuus Suomen – ja sitä kautta teollisuuden ja energia-alan – kilpailukyvylle.”
Maantieteellinen sijainti vaikuttaa
Kyselyyn vastanneista päättäjistä 79 prosenttia kokee, että eri puolilla Suomea on erilaiset mahdollisuudet lämmöntuotannon sähköistämiseen. Vahvimmin tätä mieltä ollaan Uudellamaalla (90 %), kun taas Länsi-Suomessa näin ajattelee 64 prosenttia vastaajista. Erityisesti epätasa-arvon tunne liittyy puhtaan ja riittävän edullisen sähkön saatavuuteen, sähkön siirtokapasiteetin riittävyyteen sekä asukastiheyteen.
Toisaalta vastaajat näkevät omilla paikkakunnillaan paljon sähköistymisen edellytyksiä: osaamista (83 %), kiinteistöjen hukkalämmön hyödyntämistä (77 %), edullista vihreää sähköntuotantoa (70 %) ja prosessilämpöjen hyödyntämistä (69 %).
”Vaikka sähköistämisen edellytykset vaihtelevatkin eri puolilla Suomea, on hienoa, että omilla paikkakunnilla nähdään myös paljon sähköistämistä tukevia vahvuuksia. Kaukolämmöntuotannon sähköistämiseenhän ei ole yhtä ainoaa tapaa, vaan ratkaisut räätälöidään laitoskohtaisesti. Uskonkin vahvasti, että potentiaalia kaukolämmöntuotannon sähköistämiseen ja sitä kautta päästöjen vähentämiseen on runsaasti joka puolella Suomea”, Thomas Ekholm sanoo.
