Kansalaisjärjestöjen nostama huoli hiilen energiakäytöstä on ollut näkyvästi esillä viime viikkoina. Fortumia on haastettu hiilivoiman aiheuttamien päästöjen terveysvaikutuksista ja meiltä on pyydetty aikataulua erityisesti osaomistamamme Uniperin hiilivoimaloiden alasajolle. Keskustelu asiasta on perusteltua, sillä hiilivoimaloiden osuus Euroopan kasvihuonepäästöistä on 16 % ja maailmanlaajuisesti 19 %. Uniperin osuus Saksan hiilivoimasta on noin 9 %.
Mielestäni on todella tärkeää, että käymme laajalla rintamalla keskustelua siitä, millä keinoin Eurooppa voi siirtyä vähähiiliseen energiantuotantoon tulevien vuosikymmenien aikana. Tuemme Fortumissa vahvasti tavoitetta, jonka mukaan EU:n tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Samalla on huolehdittava Euroopan kilpailukyvystä, jonka keskeinen mahdollistaja kohtuuhintainen energia on. EU:n ja jäsenmaiden tulee yhdessä sopia polusta, jolla siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan voidaan toteuttaa hallitusti, toimitusvarmuudesta tinkimättä. Vaikka kuinka haluaisimme, oikotietä onneen ei valitettavasti ole.
Päästökauppa kannustaa toteuttamaan halvimmat päästövähennysinvestoinnit ensin
Hyvin toimiva markkinaehtoinen päästökauppa on yhteiskunnalle - ja jokaisella kuluttajalle - edullisin tapa toteuttaa siirtyminen vähähiilisempään energiajärjestelmään. Päästökaupan idea on yksinkertainen: päästöille määrätään vuosittain pienenevä enimmäismäärä, ja saastuttaja maksaa. Olemmekin Fortumissa jo pitkään vaatineet EU-päättäjiä toimiin päästökauppajärjestelmän vahvistamiseksi.
EU:n päästökaupan piiriin kuuluu sähköntuotanto, kaukolämpö, teollisuus ja Euroopan sisäinen lentoliikenne, jotka vastaavat vajaasta puolesta Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä. Näille toimialoille on EU:ssa sovittu yhteinen päästövähennysaikataulu ja kokonaispäästöjen määrä, joka pienenee joka vuosi 1,74 prosentilla vuoden 2005 perustasosta. Näin järjestelmän piiriin kuuluville päästöille on Euroopassa yksi hinta, joka määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Päästöoikeuksien tarjonnan laskiessa vuosi vuodelta päästöjen hinta nousee. Jokainen päästökaupan piirissä oleva toimija joutuu päättämään, maksaako päästöistään vai investoiko niiden vähentämiseen. Päästökauppa huolehtii siten markkinaehtoisesti, että ensin hyödynnetään halvimmat tarjolla olevat tavat vähentää päästöjä miltä tahansa päästökauppaan kuuluvalta toimialalta tai mistä tahansa maasta ne sitten löytyvätkään.
Jos päästökaupan alaisten päästöjen vähenemistä halutaan nopeuttaa, on vuotuista vähennyskerrointa tiukennettava, kuten tapahtuukin vuonna 2021, jolloin kerroin nousee 2,2 %:iin. Tämä on hyvä alku, mutta Fortumin mielestä päästökattoa pitäisi tiukentaa esitettyä nopeammin ja enemmän. Näin päästöt vähenisivät oikeasti nykyistä nopeammin.
Kansallisilla toimenpiteillä – veroilla, tuilla, kielloilla – on paikkansa, mutta ne tulisi suunnata päästökaupan ulkopuolisille toimialoille, kuten liikenteeseen, maatalouteen ja rakennusten erillislämmitykseen. Päästökaupan piirissä oleville toimialoille taasen ei ole tarkoituksenmukaista asettaa kansallisia tavoitteita, koska markkina ja vähennystavoite ovat Euroopan laajuisia. On tärkeää huomata, että esimerkiksi yksittäisten voimaloiden sulkemiset eivät automaattisesti vähennä kokonaispäästöjä, vaan mahdollistavat suuremmat päästöt muualla. Esimerkiksi hiilen käytön kieltäminen energiantuotannossa Suomessa ei lähtökohtaisesti vähennä päästöjä lainkaan, koska se ei pienennä Euroopan tasolla asetettavaa päästökattoa. Mikäli tällaisiin kansallisiin toimenpiteisiin kuitenkin ryhdytään, on niiden vaikutukset päästökauppajärjestelmään kompensoitava aina poistamalla vastaava määrä päästöoikeuksia markkinoilta ja mitätöimällä ne. Näin taataan se, että kansalliset päätökset johtavat tosiasiallisiin päästövähennyksiin eivätkä vain siirrä päästöjä maasta toiseen.
Päästökaupan laajentamisella parempiin tuloksiin
Jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin viitoittamana, tarvitaan toimia päästöjen vähentämiseksi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Tässä päästökaupan kattavuuden laajentaminen olisi oiva keino , sillä mitä enemmän päästöjä on päästökaton alla, sitä yksinkertaisempaa on niiden vähentäminen. Mahdollinen välitön laajennuskohde olisi rakennusten erillislämmitys ja -jäähdytys, jolloin päästökaupan volyymi kasvaisi neljänneksellä. Pidemmällä tulevaisuudessa olisi syytä harkita myös kaikkien muiden päästöjen – ja kenties myös hiilinielujen – integroimista samaan markkinaehtoiseen järjestelmään.
Toinen tärkeä tapa kasvattaa päästökaupan kattavuutta olisi maantieteellinen. EU:n tulisi työskennellä aktiivisesti sen puolesta, että mahdollisimman moni merkittävä saastuttaja muualla maailmassa aloittaisi myös päästöjen hinnoittelun. Näin tapahtuukin jo monessa maassa, ja järjestelmien integrointi EU:n päästökauppaan avaisi erittäin houkuttelevia tapoja hiilivuodon ehkäisemiseksi ja eurooppalaisen teollisuuden tasavertaisesta kilpailuasemasta huolehtimiseksi.
Lopullisena tavoitteena tulisi olla mahdollisimman kattava, maailmanlaajuinen päästökauppa. EU:n päästöt ovat noin 10 % maailman kokonaispäästöistä, joten kansainvälisiä ratkaisuja todella tarvittaisiin.
Saksassa haetaan yhteiskunnallista kokonaisratkaisua hiilestä luopumiseen
Euroopan suurin hiilenkäyttäjä Saksa hakee yhteiskunnallista kokonaisratkaisua hiilen energiakäytöstä luopumiseen. Samaan aikaan Saksa on päättänyt sulkea ydinvoimalansa jo vuonna 2022. Yhdessä hiili- ja ydinvoima vastaavat yli puolta maan sähköntuotannosta, eli mittakaava on valtava. Keskeinen kysymys onkin miten siirtymä voidaan toteuttaa energian toimitusvarmuudesta ja kohtuullisesta hinnasta tinkimättä. Samalla kun on huolehdittava, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu jo valmiiksi rakennemuutoksesta kärsivillä hiilivoima-alueilla.
Saksan hallituksen asettama yhteiskunnan eri intressiryhmiä laajasti edustanut hiilikomissio päätyi ehdottamaan, että hiilestä luovuttaisiin asteittain vuoteen 2038 mennessä. Saksassa oli vuonna 2017 hiileen perustuvaa sähköntuotantokapasiteettia noin 43 GW. Ehdotuksen mukaan kapasiteettia suljettaisiin asteittain niin, että vuoden 2022 jälkeen käytössä olisi enintään 30 GW, vuoden 2030 17 GW ja vuoden 2038 jälkeen hiiltä ei enää käytettäisi energiantuotannossa lainkaan. Esitys sisältää myös ehdotuksen poistaa vastaava määrä päästöoikeuksia markkinoilta, jotta päästökauppaa ei vesitettäisi, eivätkä päästöt siirtyisi muihin maihin. Päätöksiä toimeenpanosta odotetaan vuoden loppuun mennessä.
Myös kaikissa muissa Euroopan maissa, joissa Uniperilla on hiilivoimaa on poliittinen tahto luopua sen käytöstä. Ranskassa tavoitteeksi on asetettu vuosi 2022, Britanniassa 2025 ja Alankomaissa 2029. Euroopan maista ainoastaan Suomessa hiilen energiakäytön lopettaminen on kirjattu lakiin.
Uniper tekee operatiiviset päätöksensä itsenäisesti
Fortum omistaa Uniperista hiukan alle puolet, ja kuten aiempana on todettu, yhtiö vastaa noin 9 %:sta Saksan hiilivoimasta. Hiilen osuus Uniperin kapasiteetista kaikissa maissa on noin 30 %, kun loput 70 % on päästötöntä vesi- ja ydinvoimaa sekä joustavaa kaasuvoimaa. Käymme parhaillaan keskusteluja Uniperin johdon kanssa siitä, miten yhtiöidemme välinen strateginen ja operatiivinen yhteistyö järjestetään. Päästöjen vähentäminen on luonnollisesti yksi keskeinen teema näissä keskusteluissa. Itsenäisesti toimivana pörssiyhtiönä Uniper kuitenkin neuvottelee Saksan viranomaisten kanssa omien laitostensa jatkosta ja viestii niitä koskevat päätökset itse.
On selvää, että vaikka kuinka haluaisimme pikakelauksella vähähiiliseen tulevaisuuteen, emme pysty sitä tekemään. Siirtymä vie aikaa ja se on tehtävä niin, että voimme turvata energian toimitusvarmuuden kaikissa olosuhteissa ja pitää kustannukset kaikille kohtuullisina. Toivon, että eri maissa, EU:ssa ja globaalisti tehtävät poliittiset päätökset tukevat tätä tavoitetta ja pääsemme yhdessä vähäpäästöiseen energiajärjestelmään realistisin keinoin ja kustannuksin.
