Ilmastonmuutoksen myötä talvet lauhtuvat ja sademäärät lisääntyvät. Samalla vesivoiman tuotanto-olosuhteet muuttuvat, sillä ilmaston lämmetessä ja sateiden lisääntyessä Suomella on käytettävissään nykyistä enemmän vettä.
Talven vesimäärät kasvavat Suomessa jopa siinä määrin, että vesistöjen keskusjärvet ja niiden laskujoet tulvivat. Lisäksi lämmenneet talvet pitävät jäät pidempään poissa joista, mikä lisää hyydetulvia* kylmien pakkasjaksojen aikana.
Vesivoima on tehokas keino hallita lisääntyviä kevättulvia
Lapissa sateet kasvattavat lumipeitteitä, mutta pidemmällä aikavälillä lämpeneminen vie voiton ja lumet sulavat. Mennyt vuosi konkretisoi hyvin vesivarojen muuttuvaa roolia: keväällä 2019 Pohjois-Suomessa nopeasti sulaneet lumimäärät korostivat tulvienhallinnan merkitystä. Sama kehitys jatkuu, sillä suuret kevättulvat uhkaavat Lappia tänäkin vuonna.
Rakennettujen jokien säännöstely auttaa merkittävästi vesistöjen tulvien torjunnassa ja vähentää jääpatojen muodostumista. Hyvänä esimerkkinä on Kemijärvi, joka luonnontilaisena tulvi voimakkaasti joka kevät. Keväällä vedenkorkeudet saattoivat tulvahuipun aikana olla jopa 4 metriä korkeammalla kuin syksyn vedenkorkeudet. Vesivoiman rakentamisen myötä säännöstely on pienentänyt tulvahuippuja ja siirtänyt niiden ajankohtaa keväästä alkukesään.
Säännöstelyn vaikutus näkyy erityisen hyvin Rovaniemellä, jossa säännöstely on pienentänyt tulvariskiä, kun Kemijoen ja Ounasjoen sulamisvedet eivät enää samanaikaisesti kohtaa Rovaniemen kaupungin kohdalla.
Vesivoimaa tarvitaan muun uusiutuvan energian rinnalla
Päästötön energia on keskeisessä roolissa ilmastohaasteen ratkaisemisessa. Aurinko- ja tuulivoiman osuus sähköjärjestelmässämme lisääntyy merkittävästi: esimerkiksi pohjoismaisen tuulivoimatuotannon oletetaan kolminkertaistuvan kymmenessä vuodessa.
Aurinko- ja tuulivoima on kuitenkin vaihtelevaa ja tarvitsee siksi rinnalleen uusiutuvaa säätövoimatuotantoa, jonka luotettava vesivoima mahdollistaa. Vesivoima on siis voimavara, jota voidaan käyttää ilmastonmuutoksen hillintään muiden uusiutuvien energianlähteiden rinnalla.
Tulevaisuudessa sähköntarve kasvaa kesäisin
Ilmastonmuutos paitsi lämmittää talvia, myös pidentää kesiä. Vuonna 2019 Pohjolassa koettiin erittäin kuiva kesä, mikä nosti sähkön hintaa merkittävästi. Kävimme jopa sähköpulan kynnyksellä Olkiluodon ydinvoimalaitoksen pudottua kantaverkosta muuntajapalon vuoksi.
Tulevaisuudessa sähköntarve kasvaakin todennäköisesti juuri kesäisin, sillä ilmaston lämpeneminen nostaa asuin- ja liiketilojen jäähdytystarvetta. Digitalisaation infrana hymisevät konesalit eivät myöskään kesälomaile. Perinteisesti yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto (CHP) on vastannut isosta osasta kysyntähuippujen säätöä, mutta jatkossa tarvitsemme säätövoimaa ympäri vuoden, jolloin vesivoiman suhteellinen arvo nousee.
Vesivoiman toimintaedellytykset on turvattava
Jotta vesivoiman tuotanto olisi turvattu myös tulevaisuudessa, on vesistöjen käyttöön liittyvien näkökulmien yhteensovittamiseksi haettava uusia ratkaisuja. Vesistöjen säätelyssä voisi olla mahdollista siirtyä entistä dynaamisempaan malliin. Kun vettä on talvisin käytettävissä yhä enemmän, on mahdollista tuottaa myös sähköä entistä enemmän kylmään aikaan.
Olennaista on turvata nykyisen vesivoiman toimintaedellytykset niin, ettei laitosten säätökäyttöä rajoiteta virtaamia säätelevillä lisämääräyksillä. Kalatalouden ja vesivoiman tuotannon yhteensovittamisen haasteeseen voitaisiin kehittää ratkaisuja vesiluonnon kompensaatiomallien avulla.
Vesivoima on perinteisesti turvannut suomalaisen sähköjärjestelmän. Lisäksi olemme luottaneet merkittävästi naapureidemme apuun oman tuotannon loppuessa. Nyt ilmastonmuutoksen vastainen taistelu pakottaa meidät miettimään perinteisen, päästöttömän ja uusiutuvan vesivoiman roolin uudelleen. Vesivoiman merkitys sähköjärjestelmää ylläpitävänä kotimaisena voimavarana kasvaa. Siksi meidän on varmistettava, että käytettävissä olevasta vesivoimasta saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti ilmastonmuutoksen hillinnässä.
*Hyydettä syntyy, kun jokiveden lämpötila on nollassa tai sen alapuolella ja joessa ei ole jääkantta. Lumisateella lumikiteet eivät tällöin sula osuessaan veteen, vaan jäätyvät. Sen jälkeen jäätyneet kiteet alkavat kiinnittyä toisiinsa muodostaen veteen jäähyytymää eli suppoa. Jäähyytymä tarttuu helposti kiinni rantakiviin ja etenkin vesivoimalaitosten metalliosiin estäen veden virtauksen ja nostaen vedenpintaa.
