PPA-sopimusten lisämausteena riskien tunnistaminen
Isot energiantuottajat pystyvät räätälöimään monipuolisesta tuotantosalkustaan usein juuri sellaisia PPA-sopimuksia kuin ostajat sähkönkulutuksen perusteella toivovat. Sopimuksen sisältöön ja hintaan keskeisimmin vaikuttavat peruselementit ovat hankinnan hinta-alue, alkamisvuosi, kesto, alkuperä, kulutusprofiili, tasevastuu ja mahdollinen fyysisen sähkön sisältyminen toimitukseen. PPA-sopimuksissa käsitellään yleensä myös irtisanomisehtoja, sopimussakkoja ja muita yksityiskohtia.
PPA-sopimuksen tehtävänä on myös tunnistaa, arvioida ja jakaa erilaisia riskejä osapuolten välillä. Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty erilaisia riitoja, joiden taustalla on ollut realisoitunut tuotantoprofiiliriski (esim. Markbygden Ett). Toisaalta viime vuosina korkealla laukannut inflaatio on myös merkittävä riski pitkissä sopimuksissa, ja se voidaan huomioida osapuolten välillä esimerkiksi indeksoimalla sopimushinta. Ennennäkemätön sähkön tuntihintojen vaihtelu on niin ikään lisännyt tasevirheriskiä. Ennen energiakriisiä suhteellisen matalalla ollut tasepoikkeaman kustannus on nyt käytännössä vähintään tuplaantunut, mikä vaikuttaa myös merkittävästi sen hinnoitteluun sopimuksissa.
Tuntihintojen iso vaihtelu on samalla lisännyt negatiivisten hintojen riskiä. Koko sähköjärjestelmän kannalta olisi hyvä, että sähköä ei tuotettaisi negatiivisten hintojen aikana, koska se hankaloittaa entisestään uuden sääriippuvaisen tuotantannon tuomista markkinoille. Kuitenkin PPA-sopimuksissa negatiivisten hintojen aikaisen tuotannon välttäminen tarkoittaa usein korkeampaa sopimushintaa pay-as-produced-tyyppisissä sopimuksissa.
Luottoriski on niin ikään tekijä, joka pitää huomioida molempien sopimusosapuolten näkökulmasta. Erilliset takausjärjestelyt saattavat nostaa varsinaista sopimushintaa. Siksi vakavaraiset toimijat pystyvätkin usein kattamaan omat velvollisuutensa esimerkiksi emoyhtiön takauksilla ilman lisäkuluja.
Siltasopimuksesta joustoa ja reservimarkkinoilta mahdollisuuksia PPA-sopimuksen hautuessa
Aikatauluriskit on aina huomioitava uusiutuvan energian PPA-sopimuksissa. Mikäli PPA-sopimus tehdään alkavaksi vasta pitkän ajan kuluttua allekirjoitushetkestä, voi olla hyvä vaihtoehto myös keskustella eräänlaisesta siltasopimuksesta. Tällöin tuottaja toimittaisi energiaa ensin olemassa olevasta tuotantoportfoliostaan, ja sopimus siirtyisi automaattisesti uusiin tuotantomuotoihin, kun esimerkiksi sopimuksen kohteena oleva tuuli- tai aurinkopuisto saataisiin käyttöön.
Riskien lisäksi PPA-sopimus ottaa usein myös kantaa erilaisiin mahdollisuuksiin ja siihen, miten niistä saatava hyöty jaetaan. Kun esimerkiksi tuotantoa optimoidaan erilaisilla reservimarkkinoilla yhteiskunnan hyödyksi ja tasapainottamaan kantaverkkoa, voi yhteistyön kautta tarjoutua yllättäviäkin mahdollisuuksia taloudellisen hyödyn saamiseksi. Siksi tämänkaltaisesta tulonjaosta voidaan myös erikseen sopia. PPA-sopimus voi myös kattaa akkujärjestelmien käyttöä esimerkiksi tasevirheiden minimoimiseksi tai reservimarkkinoilla operoimiseksi. Fortum on parhaillaan tarkastelemassa erilaisia ratkaisuja, joissa tuuli- ja aurinkovoima sekä akkuteknologiat yhdistetään tasaisemman tuotantoprofiilin tarjoamiseksi uusiutuvista energialähteistä.
Soppa ei ole vielä valmiiksi keitetty – Miltä näyttää markkina vuonna 2030?
Harva meistä osaa ennustaa tulevaisuutta, mutta kasvava sähkön kysyntä näkyy jo selvästi erilaisissa skenaarioissa. Kantaverkkoyhtiö Fingridin viimeisimpien ennusteiden mukaan koko Suomen sähkönkulutus nousisi vuonna 2030 jopa noin 130 terawattituntiin (TWh), mikä tarkoittaisi noin 60 prosentin kasvua vuoden 2024 tasoon verrattuna. Mikäli tämä tulee tapahtumaan, sähköistymisen vauhti tulee olemaan hurjaa, ja se asettaa ennennäkemättömiä haasteita koko energiajärjestelmälle.
Haastetta lisää se, että uutta ydinvoimaa ei todennäköisesti saada Pohjoismaissa käyttöön ennen 2030-luvun loppupuolta. Niin ikään, on varsin epätodennäköistä, että käynnissä olevat pumppuvoimahankkeet olisivat toiminnassa ennen 2020-luvun vaihdetta. Näin ollen, tuuli- ja aurinkovoima ovat käytännössä ainoat mahdolliset energialähteet kattamaan uutta massiivista teollista kysyntää sen alkuvaiheessa.
Näillä näkymin tulossa on iso muutos kysynnän ja tuotannon yhteensovittamisessa, mikä vaatii myös huomattavasti lisää joustoa sähköjärjestelmään. Ratkaisuna on esitelty sähkön varastointia akkuihin ja kysyntäjoustoa. Tämän vuoksi useat uuden teollisen kysynnän hankkeet suunnittelevat jo lähtökohtaisesti omia tuotantoprosessejaan joustaviksi ja vahvasti sähkön tuntihintoihin nojaaviksi. Myös lämmitys sähköistyy kovaa vauhtia, mikä auttaa tasoittamaan hintavaihteluita. Pelkästään Suomessa jo tehtyjen investointipäätösten myötä sähkökattiloiden määrä tulee kasvamaan yli 2 gigawatin yhteistehoon lähivuosina.
Hellalla kypsyy siis varsin monipuolinen keitos, ja näinä aikoina moni toivoisikin keittokirjaa joululahjaksi. Lähitulevaisuudessa sähkön kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseen sekä sähkömarkkinaan yleisesti liittyy paljon avoimia kysymyksiä. Joka tapauksessa, PPA-sopimukset tuottajien ja ostajien välillä tulevat jatkossakin pysymään keskeisessä roolissa puhtaan ja kohtuuhintaisen sähkön toimituksessa. Siispä reseptit rohkeasti toteutukseen!
