Loviisan ydinvoimalassa työskentelee yli 600 ihmistä, ja sen merkitys koko kaupungin taloudelle on merkittävä. Hästholmenin saarella Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitos on puksuttanut puhdasta, hiilidioksidivapaata sähköä turvallisesti jo yli 40 vuoden ajan. Yksi laitoksen työntekijöistä on jätehuoltoinsinööri Kaisa Mäkinen, joka tuli kesätöihin ydinvoimalaan 2014 ja toimii nykyään jaospäällikkönä. Mäkinen on erikoistunut keskiaktiivisen nestemäisen jätteen käsittelyyn, mutta mitä se oikein tarkoittaa? ”Viisivuotiaalle lapselle selitän, että me tehdään sähköä, siitä tulee jätettä ja minä käsittelen sen tekemällä hiekkakakkuja”, Mäkinen naurahtaa. Ihan mistä tahansa ämpärileikeistä ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että nestejätteestä tehdään kovaa betonia, jonka laaduntarkastus tärkeydestään huolimatta kieltämättä muistuttaa hieman hiekkakakkujen tekemistä.
”Parasta ydinvoimalassa työskentelyssä on ehdottomasti monipuolisuus. Kuvittelin tänne tullessani, että kaikki ovat ydinfyysikoita, mutta meitä on moneen junaan: rakennusalan ammattilaisia, kemistejä, insinöörejä, fyysikkoja ja niin edelleen. Kaikilla on sama tavoite: turvallinen ja luotettava sähköntuotanto. Siihen toki kuuluu kiinteästi ydinjätteen säilöminen, mikä on meidän jätehuollon tyyppien vastuulla. Tässä hommassa on hirveän helppo motivoitua, kun tietää että tekee tärkeää työtä”, Mäkinen jatkaa.
Ydinvoimalaitoksen jätteestä vain alle 10 % on radioaktiivista
Ja tärkeää työ onkin, sillä kaikki ydinvoimalaitoksessa syntyvät jäte täytyy käsitellä huolellisesti. Loviisan voimalaitoksen jätteet jaotellaan tavanomaisiin ja radioaktiivisiin. “Monelle saattaa tulla yllätyksenä se, että radioaktiivisen jätteen osuus kaikesta jätteestä on pieni, vain alle 10 %”, huomauttaa Mäkinen. Loput yli 90 % on aivan tavallista jätettä, jota voidaan polttaa, kierrättää tai viedä kaatopaikalle. ”Meillä jätteen syntyä pyritään ehkäisemään ja kierrätettävän jätteen osuutta kasvattamaan”, Mäkinen kertoo.
Matala-aktiivinen jäte koostuu lähinnä huoltojätteestä, esimerkiksi vanhoista työvaatteista ja vaihdetuista komponenteista “Se joko todetaan vapaaksi aktiivisuudesta ja käsitellään tavanomaisena jätteenä tai mikäli tarpeellista, loppusijoitetaan voimalaitosjäteluolaan 110 metrin syvyyteen”, Mäkinen kuvaillee.
Keskiaktiivinen jäte on pääosin prosessi- ja viemärijärjestelmistä syntyvää nestemäistä radioaktiivista jätettä. Se joko puhdistetaan ja johdetaan mereen tai kiinteytetään betoniin ja loppusijoitetaan voimalaitosjäteluolaan.
Korkea-aktiivista jätettä on ydinpolttoaine, joten sen säilyttäminen vaatii erityistoimenpiteitä. Käytetty ydinpolttoaine välivarastoidaan Loviisan laitosalueella ja loppusijoitetaan 2040 alkaen Eurajoen Olkiluotoon.
Moninkertaisesti suojattua välivarastointia
Oma lukunsa on vielä käytetyn polttoaineen välivarastointi. Kun polttoaine on jäähtynyt tarpeeksi reaktorihallin vesialtaissa, polttoaineniput siirretään välivaraston vesialtaisiin. Altaiden vesi eristää käytetyn polttoaineen lähettämän säteilyn sekä jäähdyttää polttoainetta edelleen.
Polttoaineen radioaktiivisuus ja lämmöntuotto vähenee vuodessa noin sadasosaan ja neljässäkymmenessä vuodessa alle tuhannesosaan alkuperäisestä. Siksi jäte voidaan loppusijoittaa vasta vuosikymmenten jäähdyttelyn jälkeen.
Turvallisesti tulevaisuuteen katsoen
Mäkiseltä kysytään usein, miten hän uskaltaa olla töissä ydinvoimalassa ja säteileekö hän. Ei säteile. ”Turvallisuuden varmistamiseen kiinnitetään Loviisassa aivan älyttömästi huomiota. Meillä turvallisuus on paljon muutakin kuin suojalasit. Paljon koulutetaan ihan kommunikointia, onko ymmärretty toisiamme.”
Yhteisymmärrys on tärkeää, sillä kaikki ydinvoimalan työntekijät ovat paljon vartijoita. Työkavereihin syntyy läheiset välit, ja monesti puhutaan syvällisiä myös tulevaisuudesta – harvassa työssä kun pääsee tutkimalla kallioperän liikkeitä vaikuttamaan sadantuhannen vuoden päähän. Ydinvoimalan jätteenkäsittelyssä täytyy kuitenkin aina osata katsoa kauas, yli työurien ja jopa laitoksen käyttöiän.
Myös Loviisan ydinvoimalaitoksen poistaminen käytöstä on massiivinen, vuosien mittainen urakka, kun se aikanaan tapahtuu. Kaikki syntyvä jäte loppusijoitetaan luolaan ja se suljetaan. Keskiaktiivista jätettä sisältävien betonikaukaloiden päälle valetaan betonikansi ja tunnelit suljetaan useilla metrien paksuisilla teräsbetonitulpilla. Osa tiloista täytetään lisäksi kivimurskeella, jota tämänhetkisen suunnitelman mukaan tarvitaan reilut 86 000 kuutiometriä eli noin 35 Vapaudenpatsaan verran.
Miltä tällainen tulevaisuuden vartijan rooli sitten tuntuu? “Meille kaikki jätteenkäsittely, oli sitten kyse tavanomaisesta tai radioaktiivisesta jätteestä, on keskeinen osa työtä kohti menestyvää maailmaa”, kiteyttää Mäkinen. “Me pidämme huolen, että suomalaiset saavat luotettavasti energiaa silloin kun sitä tarvitaan, nyt ja tulevaisuudessa.”
